Se olis viikko ohi taas. Nopeasti aika mennyt. Koulussa alkoi tekstaus ja mukavata puuhaa se semmoinen. Alkuun tosin meni hermot aika hyvin, kun ei meinannut millään onnistua ja vertaa itseään muihin ja katsoo kuinka toiset on itseään parempia.Mutta on sekin alkanut jotenkin sujumaan.

Nyt tässä katsellaan tartu mikkiin ohjelmaa ja laulellaan mukana. Oma rakas vain saisi olla täällä. Enköhän sen vielä kotiin saa. 

En toisinaan,taino varmaan koskaan, ymmärrä kissojani. Minkä takia täytyy alkaa riehumaan heti, kun on saanut syötyä? Ajatteleekohan ne, että pakko saada äkkiä kulutettua kaikki mitä on syönyt. En tiedä, mutta se on kovin raivostuttavaa varsinkin iltaisin, kun pitäisi olla rauhassa ja hiljaa niin yhdet alkavat juoksemaan kauheella kolinalla ympäri kämppää hetikun masu on täynnä. Niin ja ihan pakko on avata väliovi ja kolistella postiluukkua. Varsinkin siinä aamuyöstä, että varmasti herään siihen.  On kisuissani jotain ihan fiksujakin piirteitä. Kuten tänään toinen poika,ollessani suihkussa, avasi oven ja tuli astialleen ja käytyään siellä lähti pois. Oven kun oppisi vielä sulkemaan perässään niin olisi hyvä. 

Mitäs sitten. Ihmiset taas on jotenkin elämästäni kadonnut. En vaan tiedä miksi. Olisi kovin mukavaa jos olisi seuraa sillonkun haluaa. Voisi pyytää toisen vaan kahville. Tällä hetkellä ei kukaan voisi tuostavaan tulla luokseni. Kaikki asuu niin kaukana. 

Yhy. Jospa polttaisin tupakan.