Päivät ne vaan menee nopeasti ohi. Et kerkeä edes huomaamaan, kun on jo hetki jolloin kaiken pitäisi olla valmista.Vihdoin olen saanut asioita eteenpäin, mutta silti on kaikki ihan kesken. Toisinaan on ajatukset täysin sekaisin. Huoli toisesta ihmisestä.Ihmisestä, joka on aivan liian rakas minulle.Pitäisi jaksaa keskittyä, mutta tuntuu ettei omat voimavarat ja rohkeus toisinaan riitä.  

Onneksi on silti hetkiä ja asioita mitkä saavat asiat tuntumaan paljon helpommilta ja pienemmiltä. Saa jaksamaan paremmin ja tuntemaan itsensä arvokkaaksi. Onneksi on ihminen, joka rakastaa ja tukee. Jota minä saan rakastaa ja antaa oman tukeni ja turvani. Kyllä tässä elämässä on paljon hyvää, kunhan sen vain näkee ja osaa arvostaa kaikkea sitä mitä saa. Kaikki vielä järjestyy ja eiköhän minustakin vielä se puutarhuri tule:)